torstai 7. toukokuuta 2015

Pyhän Tunturivappu

Joensuussa pelataan jo koripalloa ulkona ja ensimmäiset jäätelökiskat on avattu. Golfia on käyty Etelä-Suomessa pelaamassa jo pari kuukautta. Kesä tulee tänä vuonna vauhdilla.

Tästä huolimatta tai ehkä juuri sen takia, oli hauska pakata sukset autoon ja lähteä vapun viettoon Lappiin. Mielenkiintoisemmaksi reissun teki myös se, etten ole käynyt pohjoisessa yhteentoista vuoteen. Reissusta pienien säätämisien jälkeen tuli myös onneksi A-luokan reissu. Normaaleihin A-luokan reissuhin verrattuna tosin täytyy myöntää, että kukaan muu ei lähtenyt mukaan.

No kuitenkin, siis kamat autoon ja menoksi.



Tälläisellä ilmeellä mentiin koko menomatka. Kotimatkasta saattoi olla hieman erilainen naama.

Pitkä ajomatka sekä yksinäiset neljä päivää tunturissa laittoivat pienen jännityksen päälle ja allekirjoittanut nuori mies ei paljoa edellisinä öinä nukkunut. Paikan päälle kuitenkin päästyäni, vuokraemäntäni kertoi onneksi tunturiin olevan tulossa kymmeniä ellei satoja tuttuja. Useat heistä jopa muistan nähneeni. Useat tosin myös jatkoivat ajomatkaansa Norjasta suoraan Rukalle, kuultuaan minun saapumisesta tunturiin. Their loss!

Ensimmäinen mäkipäivä oli varsin antoisa, lähes hissien avautumisesta, lähes hissien sulkeutumiseen, laskettiin mäkeä. Aurinko paistoi pilvettömältä ja sää, eli keli, oli aivan mahtava.

Polar-rinteet vai mitkä ne nyt oli.

Tie Wurstille



Kaikennäköistä oheistoimintaakin oli laskettelijoille järjestetty. Aattona hotlalla soitti Nopsajalka, joka oli muuten todella hyvä, hieman yllättäen jopa. Myös kaiken näköisiä laskuhommeleita tapahtui kuten bankedslalomia ja uintia calletalolla. Itse olin sen verran uinut, että vetäydyin kilpailuista.





Paikalla oli myös suuren maailman alppitähtiä. Voittoja ja mainetta ympäri eurooppaa niittäneet MeNaudat.

Rahapulassa oli pakko painaa
pientä duunikeikkaakin

Ärsyttävintä koko reissussa oli ehkä se, että kamoilla ei päässyt leveilemään. Ensin pakkaat mukaan markkinoiden kalleimat laskuvaatteet, käsintehdyt läskit, kirkkaimmat peilit ja reteimmän kypärän, niin eikös siellä ole jollain kalliimpaa, isompaa käsintehtyä suksea, isompaa kirkasta peiliä ja sama kypärä täyshiilarilla, bummer. Todella turhauttavaa. Eihän mulle jää noiden jälkeen kuin laskutaidot jäljelle ja aina sieltä löytyy joku joka laskee pikkaisen paremmin jossain saamarin nallepuvussa. Kolille riitää puman verskat ja saa kateellisten katseita, taidan pysyä siellä jatkossakin.

 Mäkeen jaksoi aina lähteä, jostain kumman syystä.

Kotirinteet oli sopivasti matkalla callelle

Kotimatka meni mukavasti ruokaa pyydystäen


Pyhän Tunturivappu oli kaiken kaikkiaan hauska kokemus. Ensi vuonna on pakko päästä uudestaan ja varmaan pakko käydä lunastamassa joku nallepuku.



Kajtsu