Joen Reivit

Viimeviikonloppuna lyötiin vetoa ja lyötiin muuten paljon. Joensuussa oli Toto75-ravit ja ai että oli hauskaa. Rahaa tuli ja rahaa meni. Aamen.

Joensuussa nähtiin ripaus vuoden 2005 Verbier Pekka-meininkiä.

No tottakai VIP.

Loungessa jännitetään. Ei tainnut vielä tässä kohtaa osua.

Päivän alkupuoliskolla keli suosi, onnetar ei. 

Mutta kyllä ne rahahanat saatiin auki.

Päivän päälähdön startti. Oman kaksarini hevoset kirivät hyvin lopussa, mutta eivät päässeet kärkeen asti.

Kiitos isännälle, joka tarjosi vielä hohtokeilauksen ravien jälkeen. 

 Kiitokset tosiaan Jannelle. Hienoa, että saatiin tulla viettämään hieno päivä hienossa seurassa. Ja erityiskiitos vielä Paulalle myydystä kimppavetosetistä, josta jäin jopa voitolle.

Huomenna sitten uuteen viikonloppuun,

Kajtsu

Paineita

Mitä paremmin suorittaa, sitä korkeammiksi odotukset nousevat. Alkava golf-kausi sekä hotsittaa että kuumottaa mua ihan helvetisti. Kehityin viimekaudella jostain syystä niin paljon, että en malttaisi päästä jatkamaan suorittamista. Toisaalta samaan aikaan mietin, että tulevana kesänä mun pitää pelata jo ihan pirun hyvin A, jos haluan kehittyä ja B, jos haluan edes pelata omalla saavutetulla tasolla. Tämähän olisi ihan ok, jos tasonnousu ei olisi tapahtunut yhdessä yössä.

Palataanpa siis ajassa hieman taaksepäin, niin pääsette vähän kärryille, mitä tarkoitan.
       Aloitin golfin 2010 ja aika perinteiseen tyyliin eli isän 80-luvun puolelta olevalla puolikkaalla setillä. Green Card kouraan ja händäri nopeasti sinne 25 hujakoille. Kaikki oli kivaa ja helppoa, tuntui siltä, että joka päivä oppii uutta. Sitten alkoi se välineisiin panostaminen ja kaikki piti olla valmiina unelmien kolokesään 2011. No ei. Hirveää kyntämistä lähes 60 kierrosta ja händäri jämähti siihen 25 pintaan. Ai, että mikä pettymys. Odotukset olivat hurjat, mutta realiteetit tulivat vastaan, golf on vaikeaa. Kauden 2012 jatkoin samalla tavalla, kierroksia en enää pelannut kuin puolet aikaisemmasta, händäri kesän jälkeen 25,6.

6.5.2013 oli hieno päivä kaikin puolin.

Talven aikana kuitenkin ehti taas unohtaa aiemmat kyntöongelmat tai ehkä enemmänkin alkoi jo olla sellainen olo, että 2013 nautin vain pelaamisesta ja kavereiden kanssa vietetystä ajasta. Oliko sitten tuosta asennemuutoksesta vai mistä kiinni, että kauden 2013 ensimmäinen kierros 6.5.2013 alkoi omalla kierrosennätyksellä Peuramaan Vanhalla. Ja epäilyistäni huolimatta ja ehkä nollaodotuksista johtuen, kesästä tuli itselleni lähes maaginen. Kauden jälkeen händäri oli tippunut tasan 13 pykälää, eli pieneni yli puolella. Ja vaikken mikään kilpagolfari tosiaan ole, niin olin todella tyytyväinen omaan kehitystasooni.

Pelonsekainen katse.

Tässä siis nyt ollaan. Pelonsekaisin tuntein odotan kesää 2014. Odotukset ovat aivan helvetin kovat, joten jämähtääkö kehittyminen paikalleen taas vuosiksi. Pystynkö kuitenkin rentoon kesään kavereiden kanssa ja kehittymään siten kuin itse halua. Tavoite kuitenkin on olla singeliäijä kesän jälkeen, pakko olla. Vaikka eihän se nyt elämän tärkeimpiä asioita ole, niin pirun tärkeä kuitenkin :)

Kolokesän 2013 yleisfiilis, oli vain ihanaa.

Viime kesänä treenaminen oli myös hauskaa ja rentoa. Noita rangepäiviä odotan myös innolla tulevalta kesältä.

Pakko oli vielä heittää pari bonus-kuvaa vuodelta 2009. Serkku vei pelaamaan kotiseuransa Aurinko Golfin harkkakentälle. Peli näytti varmasti aika hirveältä, mutta hauskaa oli. Sieltä se kipinä pikkuhiljaa kasvoi aloittaa golf ihan kunnolla. Nykyään kotikenttäni sijaitsee samalla klubilla Naantalissa. Terveisiä vaan Juhalle Turkuun, ensi kesänä mennään kyllä parin vuoden tauon jälkeen pelaamaan.

-Kajtsu

J-Town Modern Olympics 2014

Viime lauantai oli yksi rankimmista päivistä niin fyysisesti kuin henkisestikin. Joensuussa kilpailtiin jo legendaarisiin svääreihin kasvaneet J-Town Olympicsit. Yhteen päivään oli pumpattu kymmenen eri lajia ja paremmuudesta taisteli kymmenen äärimmäisen kovaa urheilijaa. Kyseessä oli kuitenkin kutsukisat, joten mukaan oli kelpuutettu vain kovimmista kovimmat karpaasit.

Vain parhaat valioyksilöt pääsivät kisaamaan. 

Itsellä oli todella kovat odotukset kisaa ajatellen ja viimevuoden alle puolella pisteellä karannut voitto oli kaivellut mieltä koko vuoden. Lähes joka päivä vuoden ajan päässä on vain näkynyt numero 0,3 ja se piina loppui vihdoin lauantai-aamuna.

Lauantai-iltaan mennessä kylläkin selvisi, että piina ei päättynyt kaivatun voiton takia, vaan karvaan kuudennen sijan takia. Aivan kamalaa. Kuudes sija. Tarkoittaa, että sen lisäksi, että olen kaveriporukkamme kymmenenneksi mukavin kaveri, olen nyt myös vain kuudenneksi paras kymmenottelija. kaikessa alle puolen välin. Ainoa josta voin lohtua repiä, on se, että kolajuomatuntemus ja rasvaprosenttini on suurin koko jengissä.

Mitä pitemmälle päivää mentiin, sitä vakavampia alkoi ilmeet olla.

 Palkintojen jakoon saapui yllättävän paljon ihmisiä. Mutta mukavaahan se oli saada näin isoa huomiota.

Kiitokset kilpaveljille ja erityiskiitos tuomarille Ristolle. Pyyteentöntä duunia koko päivän. Pieni miinus tuomarille kyllä, että ei lahjonnasta huolimatta saanut sijoitustani paranemaan. Lisäksi onnittelut Erssupeelle, hieno voitto.

-Kajtsu

Megadarra

Muistan lukeneeni joskus viime vuonna, että 29 vuotiaana krapulat ovat pahimmillaan. Thank god mulla on vielä tuohon kuukausi aikaa tai tarkemmin sanottuna 32 päivää. Eipä siis tuntunut miltään viime viikonlopun SuperKastikeFestivaalit. Järjestimme siis kavereiden kanssa Joensuussa uusinnan viime elokuun megaryyppytapahtumasta, joka järjestettiin Kalliossa. Tuosta itseasiassa mainitsin täälläkin hieman. Ideana on siis vain juoda todella paljon hyvällä porukalla. Jälleen kerran sanoisin, että tapahtuma oli onnistunut ja kukaan ei jäänyt selvinpäin.

Hieman ehkä vastuutonta ja lapsellista ajatella, että nyt keskitytään ryyppäämiseen. Mutta, mielestäni on hyvä, että meidänkin äärimmäisen sivistynyt porukkamme jättää välillä hienostelun ja siemailun taka-alalle ja kerääntyy suljettuun tilaan ja keskittyy vain hauskanpitoon, ei potskujen etsintään tms.

Kiitos kaikille, jotka olivat mukana. Elokuussa toivottavasti uudestaan.

Parasta darraviihdettä. Naisten korista. Kataja säilytti paikkansa ykkösessä.

Tänään oli niin hieno aurinkoinen päivä, että olo alkoi taittua väkisin.

Mietin, että nythän kannattaa juhlia, vielä kun ei ole sitä 29 täyttänyt. Sitten alan elämään sivistyneesti ja käyttäytyä. Mutta jos haluat nähdä vielä ripauksen mauttomia vitsejä ja varmaa Turkulaista huumoria, niin kannattaa suunnata Joensuun yöhön tulevan kuukauden aikana.


-Kaj "Peter Pan" Kiertonen

Salakuvaaja

Heitinpä eilen ilmoille kommentin, että parhaita kuvia ihmisistä saa silloin kun ne ei tajua poseerata kameralle. Jäin aika pahasti kiinni tuohon ajatukseen, enkä pääse siitä yli. Kaivoin tänään esiin jälleen vanhat valokuva-arkistoni ja löysin muutaman hauskan kuvan joita olen "salaa" ottanut. Aika hauska nähdä ihmisillä aitoja ilmeitä pitkästä aikaa, eikä vain niitä selfieitä, joita instagram on täynnä (ehkä itsekin myönnän syyllistyneeni).

Sitten vielä bonuskuva ja vain, koska 11 on niin kuumaa kamaa. Allekirjoittanutkin saatu ikuistettua salakavalasti.

© Arttu Muukkonen

Ja siellä varmaan jo fiksuimmat miettiikin, että tänne vaan laitan salaa otettuja kuvia esille ilman lupaa. Mutta enpäs vaan. 

Hauskoja salakuvaushetkiä.

-Kajtsu

Majorkomitean blogi

Olen tässä blogissa useampaankin otteeseen kirjoitellut kisaraportteja kaveriporukkamme golf-skaboista. Tuo porukka on nimeltään Majorkomitea ja komitealla on nyt uusi ja uljas blogi. Jos siis olet tykännyt lukea näitä golfjuttuja täältä, niin suosittelen seuraamaan myös Majorkomiteaa. Itsekin varmaan pyrin enemmän kirjoittamaan golfista sille puolelle, toki tätä blogia unohtamatta. Mutta suosittelen lämpimästi Majorkomitean blogia ja kertokaa myös kavereille. Blogiin pääset täältä.

Majorkomitean poikii Vierumäellä.