Takaraivossa kaikilla mylvi vahvana muistot viime kohtaamisesta, jolloin Espoon jätti lähes raiskasi pienen ja viattoman Joensuun. Itsekin jo aloin pyöritellä päässäni ajatusta, että nyt taitaa tulla se ensimmäinen tappio, jonka todistan paikan päällä.
Peli alkoi Katajalta vahvasti ja loppui myös vahvasti. Siinä välissä nyt oli kaikenlaista, mutta en jaksa niistä löpistä. Arvioni siis Katajan otteista tänään on, että voitto kuin voitto. 77-65
 |
| Yksinäinen fanirumpu odottaa soittajaansa ennen ottelua |
Katsomosta löytyi myös tuttuja. Myös Hanno Möttölä oli paikalla, mutta en kehdannut mennä työntämään kameraa naamariin.
 |
| Itse Teukka Rannikko, Turun ihme, vapariviivalla. |
 |
| Julli pelasi niin ilmiömäisesti tänään, että ansaitsi paikan haastatteluun. |
 |
Antaa vielä se tappio odotuttaa itseään, mutta tämähän käy. Odotan, että tää alkaa menemään niin pitkälle, että mulle aletaan tarjota ilmaisia lippuja, jotta Kataja voittaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti