torstai 31. lokakuuta 2013

Kajtsun Pipotehdas

Nyt olen viimein päässyt siitä kesästä yli ja varmin merkki siitä on Pipotehtaan käynnistyminen. Eipä ole kauhean kovaa motivaatiota ollut kehitellä uusia pipoja lämpimillä keleillä. Mutta nyt on kuitenkin ajatukset suunnattu täysin tulevaan talveen ja lasketteluun. Näin opiskelijana ei ole kauheasti fygyä laittaa jatkuvasti uusiin vaatteisiin, joten olen huomannu, että uusi pipo piristää kummasti aina silloin tälläin ja tulee myös huomattavasti halvemmaksi. Tämän ovat huomanneet aikanaan myös kaverini, joilta alkoi tulla kyselyitä, josko saisin heidän päänsä peittoon. Tästä se ajatus sitten lähti: Kajtsun Pipotehdas.

Mistään suuresta bisneksestä ei voi puhua ja mitään satojen kappalleiden massatilauksia ei Intersportilta tule, mutta kivaa harrastelua kaiken muun ohella ja se on äärimmäisen palkitsevaa nähdä kun joku on aidosti tyytyväinen mun tekemään tuotteeseen.

Koko piponvirkkaushomma lähti liikkeelle jo 2005, kun lähdimme kaverin kanssa alpeille. Tiesin kaverini virkkaavan pipoja ja kävin ennen reissua ostamassa virkuukoukun ja yhden kerän lankaa. Lentokoneessa sain sitten opetusta ja koneen laskeutuessa keski-eurooppaan, oli ensimmäinen piponi jo lähes valmis. Tuolloin elettiin aikamoista buumia ja tuntui, että lähes jokainen lautailija ja laskettelija teki pipoja. Itse vaan en älynnyt lopettaa muodin mukana ja noita tekeleitä tulee talvisin aika liukuhihnalta edelleen.

Tässä kaksi ensimmäistä tekelettä tulevaan talveen.

Fiskare.

Pörö. Tämä kappale on menossa kaverille Helsinkiin.

Lisää työnäytteitä: Kajtsun Pipotehdas Facebookissa.

keskiviikko 30. lokakuuta 2013

Tappioton putki

Koripalloilun ammattilaisena kerron taas oman näkemykseni Joensuun Katajan otteista. Kataja kohtasi tänään siis Tapiolan Hongan.

Takaraivossa kaikilla mylvi vahvana muistot viime kohtaamisesta, jolloin Espoon jätti lähes raiskasi pienen ja viattoman Joensuun. Itsekin jo aloin pyöritellä päässäni ajatusta, että nyt taitaa tulla se ensimmäinen tappio, jonka todistan paikan päällä. 

Peli alkoi Katajalta vahvasti ja loppui myös vahvasti. Siinä välissä nyt oli kaikenlaista, mutta en jaksa niistä löpistä. Arvioni siis Katajan otteista tänään on, että voitto kuin voitto. 77-65

Yksinäinen fanirumpu odottaa soittajaansa ennen ottelua

 Katsomosta löytyi myös tuttuja. Myös Hanno Möttölä oli paikalla, mutta en kehdannut mennä työntämään kameraa naamariin.

  
Itse Teukka Rannikko, Turun ihme, vapariviivalla.
Julli pelasi niin ilmiömäisesti tänään, että ansaitsi paikan haastatteluun.


 Antaa vielä se tappio odotuttaa itseään, mutta tämähän käy. Odotan, että tää alkaa menemään niin pitkälle, että mulle aletaan tarjota ilmaisia lippuja, jotta Kataja voittaa.

sunnuntai 27. lokakuuta 2013

Kokkarit ja muuta mukavaa

Mukavan vauhdikas ja juhlapainotteinen viikonloppu lähenee loppuaan. En muista koska olisin viimeksi ollut kunnolla ulkona kavereiden kanssa. Tai no. Ainakin yrittänyt bilettää tappiin asti. Tuntuu, että vanhalta mieheltä ei enää onnistu. Ei enää jaksa puskea sinne neljään asti. Illat päättyy kerta toisensa jälkeen ennen kahta. Pelon sekaisin tuntein odotan koska alkaa käymään sama harrastuksissa ja vanha koira ei enää opi uusia temppuja. Vielä ei onneksi ei ole näköpiirissä ja ehkä myös hyvä, että juuri dokaaminen jää hieman vajaaksi kuin, että vauhti vain kiihtyisi.

Jokatapauksessa, mulla oli hauskaa näinkin. Perjantaina oli kokkarit ja lauantaina kotibiletyyliset illanistujaiset.

Tältä mä ajattelin, että kaikki näyttää perjantaina. (kuva: Moods Of Norway)


Porukka oli tyylikkäänä. Pitäisi varmaan alkaa valjastamaan järkkäriä enemmän näissä tapahtumissa.

Tapahtumapaikka oli komea. En kyllä muista minkä niminen huvila on kyseessä, mutta lähellä joensuunparhaatuimarannat.comia.

Lauantaina ahtauduimme tähän pieneen asuntoon melko suurella porukalla. Mutta oli mukavan tiivis tunnelma.




Hauskaa alkavaa viikkoa.

-Kajtsu


torstai 24. lokakuuta 2013

Let it grow

Kaikki maailman ihmiset voi helposti jakaa kahteen selkeään ryhmään: niihin, parrakkaisiin ja parrarromiin, täydellisessä maailmassa siis miehiin ja naisiin, yleensä ainakin.

Olen tässä viimeaikoina huomannut, että parta on nyt muotia. Mikä lie tähän johtanut, gilleten pirun tyylikkäät mainokset tai jokavuotinen movember kampanja. Joka tapauksessa, parrasta puhutaan enemmän ja se huomataan. Ajattelin nyt kantaa osaltani korteni kekoon tähän keskusteluun hieman uudella näkökulmalla.



Naiset eivät jostain syystä suosi parrakkaita miehiä. Usealta kauniimman sukupuolen edustajalta olen jopa kuullut sanan yök tai huudahduksen: "hyi saatana!" Tähän tarjoankin yksinkertaisen syyn, ainakin omasta mielestäni.

Naiset pelkäävät parrakkaita miehiä ja tuo pelko peitellään yleensä inholla. Parta saa naiset aivan sekaisin, koska parrankasvatus on yksi niistä harvoista asioista, joita mies tekee muista syistä kuin miellyttääkseen naisia. Mies ostaa kalliin auton - jotta mimmit huomaa, mies käy parturissa - jotta mimmit huomaa, mies menee lukemaan itsensä jopa lääkäriksi - jotta mimmit huomaa. Kaikkea älytöntä tehdään vain, jotta voi tehdä vaikutuksen naisiin, mutta parta, se on pelkästään miehelle itselleen. Aina kun itse saan kasvatettua komean karvapeitteen itselleni tulee muilta miehiltä yläfemmoja ja muita suosionosoituksia. Naisilta kommentiksi saa vain, että onko partakone rikki ja se kuuluisa "hyi saatana!"


Tyylikkäit äijii, kenellä on parta. Gosling on mun suosikki.



Mutta pahoittelen hieman naisilta, parta on valitettavasti nyt pirun kuuma juttu, eikä se lähde mihinkään, viiksistä puhumattakaan. Movember jatkuu usealla miehellä jo vuoden ympäri. Ja jos näette miehen, jolla on komea parta tai viikset ja joka kävelee suoraselkäisenä ja näyttää maailman omistajalta, niin älä ajattelele, että olisipa tuo komea ilman partaa. Ei olisi. Miehen itsetunto kasvaa parran mukana ja ryhti paranee, oma hyvänolontunne on maksimissaan. Jatketaan siis parran kasvatusta.

 Omaa pettämättömän tyylikästä partamuotia.

Suosittelen vielä käymään kattomassa tästä lisää partamuotia. Tyylikästä

Hauskaa viikonloppua kaikille parrakkaille ja parrattomillekin.

-Kajtsu


keskiviikko 23. lokakuuta 2013

Muljuu ja Märkää

Syntymäkaupungissani Turussa ja nykyisessä kotikaupungissani Joensuussa puhutaan hieman eri tavalla. Moni osaa nopeasti sanoa helpot murteiden erot kuten "mä" ja "sie" tai "kehtaa" ja "kehtaa." Itseltäni nuo on jo hieman unohtuneet ja jääneet itsestäänselvyyksiksi. Yhden hauskan eron kuitenkin huomasin, kun kävin juuri hieman lomailemassa Turussa.

Turussa otetaan Muljuu ja Joensuussa vedetään mmmärkää. Eri sanat, mutta hämmentävän samaa tarkoittavat sanat. Molemmilla tarkoitetaan aivan säädyttömän räävitöntä dokaamista. Se ei ole mitään pullo viiniä per naama tai shottikierros kaikille, vaan aivan jotain muuta. Se on sitä kun joku päättää ottaa tanssilattian haltuun ilman vaatteita, vain vessapaperirulla arvoesineiden suojana. Tai sitä kun se yksi kaveri on ottanut tyttöystävän mukaan ja tämä antaa sylitanssin kaikkien edessä ihan muuten vaan. 

Mutta tässä ei saa erehtyä luulemaan, että muljuttelu tai märättely olisi mitenkään puukkojunkkarien tai bändiporukoiden sivistymätön tapa, ehei. Muljua ottavat tyylikkäät äijät tyylikkäässä seurassa ja homma ei koskaan leviä käsiin ja jos leviää, niin siitä ei puhuta, eli sitä ei tapahtunut. 

Suosittelen kaikkia mukasivistyneitä unohtamaan nyt sanonnat kuten tissuttelu, lasi viiniä, mennään parille tai nyt aletaan ryyppäämään. Vanhanaikaista. Otetaan kaikki vaan muljua.

 

Viime viikonloppuna otettiin muljuu ja tulevana viikonloppuna märkää.

Terveisiä vielä mun uskollisimmille lukijoille Ilkalle, Veikolle ja Tuurelle. 

lauantai 19. lokakuuta 2013

Walk in the park

Niin sen kuvittelin tapahtuvan, junalla Turkuun. Joensuu-Pasila, Pasila-Turku: yksinkertaista. Toisin kävi.

Ihanan valtiomme rautatieyhtiö Valtion Rautatiet lunasti jälleen odotukset ja toimitti minut kotiin Turkuun muutaman tunnin myöhässä. Teknisesti pääsin junalla vain Pasilaan asti. Juna oli noin vartin myöhässä ja vaihtoaika oli 7 minuuttia. Pasila-Turku Junan piti odottaa laiturilla 6. Päästessäni laiturille, juna alkoi rullata. Siinä kohtaa taisi tulla ensimmäinen "et oo vittu tosissas?!"

kello oli jo reilusti yli yhdentoista illalla ja halusin helpon ratkaisun. Mietin hetken Helsinkiin yöksi jäämistä, koska tiesin, että junia ei enää kulje. Muistin kuitenkin muutamat sadat ärsyttävät mainokset TV:stä ja numerot 02 alkoivat soida takaraivossa. Sainkin tätä kautta nopeat ohjeet, että taksilla kamppiin ja sieltä seuraavaan bussiin, joka lähti puolen tunnin päästä. Kaikki meni siis yllättävän hyvin ennen kuin tajusin, että bussi ei suuntakaan manskua pitkin Turun motarille vaan lentokentälle. Tässä päästin uudestaan voimakkaan lausahduksen ääneen. Tämä bussi kestää reilut kolme tuntia rullata Turkuun.

Perille kuitenkin päästiin ja nukkumaankin nopeammin kuin normaalina baari-iltana jolloin päivystetään vielä pilkun jälkeen kotiinviemisiä.

Täytyy kyllä ihmetellä, miten VR pysyy pystyssä? Tai itseasiassa asettelen kysymyksen toisin. Miten ihmiset vielä käyttävät tätä firmaa? Koska on pakko. Alalla ei ole juuri minkäännäköistä kilpailua. Näen, että kilpailukykyisin vaihtoehto junalle on oma auto. Ei tarvitse olla matemaatikko, jotta tajuaa, että jopa bensanälkäisimmälläkin katumaasturilla tulee halvemmaksi kulkea kuin junalla. Niin kauan kuin autoilu on halvempaa ja luotettavampaa kuin julkisilla kulkeminen, ei siinä ole mitään järkeä. Tietenkin pitäisi ottaa huomioon, että oma auto tulee kalliimmaksi jos ottaa mukaan kiinteät kustannukset, mutta tällä hetkellä ottaa niin paljon päähän VR:n toiminta, että jääköön huomioimatta.

Toivon kaikille parempia aikatauluissapysymisiä jatkossa kuin myös itselleni.

Kajtsu


perjantai 18. lokakuuta 2013

Uuniin

Mä oon aika positiivinen jätkä enkä kauheasti asioista valita. Mutta välillä pitää jotain negatiivistakin vuodattaa. Oon kavereille jauhanu tästä yhdestä aiheesta jo monta vuotta ja tänään asian taas tullessa kahvipöytäkeskusteluun kaverit totesi, että kirjota siitä vaikka sinne blogiis mieluummin. Ja mähän muuten kirjotan. Päätin samalla aloittaa juttasarjan Uuniin. Eli jos löydän epäkohtia, niin vuodatan, mutta mun kriteereillä ja positiivisella elämän asenteella täytyy kyseessä olla jokin tosi kamala juttu. Mutta asiaan, eli Uuniin osa 1: Kiilakorot.

Ei
Ei



Näiden lyödessä todella läpi suomalaisillekin kuluttajille, toivoin, että tää muoti menee nopeasti pois. Kuinka kamalaa onkin ollut huomata, että ne ei lähde minnekään. Jatkuvasti ne keikkuu tuolla kenkäkauppojen ikkunoissa ja uusissa mallistoissa. MIKSI? Kiilakorot on ensinnäkin rumat ja, no ei ole muuta argumenttiä kyllä heittää tähän. Mutta pitäisi riittää hyväksi syyksi poistaa ne ja laittaa uuniin. Jos siis olet nainen ja suunnittelet uusien kenkien ostoa, joista haet itsellesi lisäpituutta ja itsevarmuutta kohottavaa majesteetillisuutta, niin unohda kiilakorot ja hanki ne stiletot kuten kauniin ja tyylikkään ihmisen kuuluu. Jos pelkäät, että liukastelet talvella ja kiilakorot on turvallisemmat, niin kävele sitten ohutpohjaisilla kengillä, mutta kiilakorot, ne tosiaan menee uuniin.

Kyllä




Hauskaa viikonloppua, mä tästä lähden Turkuun.

tiistai 15. lokakuuta 2013

Eilen olin vielä shortseissa

Tällästä aina kuulee syksyllä paljon. Aina tulee yllätyksenä, että se syksy tosiaan on tullut. Vastahan otin aurinkoa rannalla ja ajelin fillarilla ilman paitaa. Mutta syksy on täällä ja jos Pekka on oikeassa, niin huomenna tulee jo lunta. Taitaa muuten talvi yllättää taas autoilijat.

Ulkona on ollut aika siistin näköistä.

 Koitin viikonloppuna ottaa elämän haltuun.
Perjantaina piti piipahtaa yökerho Ilonan 1v synttäreillä.

 Aikaisen aamun puntti-aamiainen.
Tuli viimeviikolla aloitettua duunitkin pitkästä aikaa.



 Joopajoo, ei ole siis tapahtunut mitään kummallista. Mutta viikonloppuna suuntaan Turkuun, joten sitten varmaan allkaa taas kerrottavaa irtoamaan.

Hauskaa talven odottelua, kyllä se mäkikausi sieltä vielä tulee.

perjantai 11. lokakuuta 2013

Missä sun sauvat on?

Nyt kun kesälajit on saatu harrastettua ja paketoitua, on aika suunnata katseet talveen ja lasketteluun. Uudet suksetkin ovat odottaneet viime keväästä asti, että pääsisivät tosi toimiin. Vielä pitäisi ajaa pohjat ja kiinnittää siteet.

Laskufiilikset ovat nousseet pikkuhiljaa katsoessa laskuleffoja ja uusien leffojen trailereita. Yksi hassu juttu, mikä on yleistynyt viime vuosina, että jengi laskee ilman sauvoja. SIIS MITÄ? Tämä trendi on jatkunut yhä voimakkaammin tänä syksynä ja näyttäisi olevan entistä suositumpaa varsinkin parkkihommissa. Alan jo epäillä, että alan olemaan vanhanaikainen ja äärikonservatiivinen kun en tätä sulata.

Itselleni ilman sauvoja laskemisesta tulee lähinnä mieleen se kun aloitti neljä vuotiaana laskettelun niin ei sauvoja osannut kaivata saatika niitä jaksanut pitää käsissä. Mielikuva on siis lasten auraushommista, ei isojen poikien laskemisesta.

Laskettelu on kehittynyt aivan tajuttoman paljon viimeisen kymmenen vuoden aikana ja alkaa pikkuhiljaa näyttää komealta tekemiseltä. Mutta jotenkin noiden sauvojen kanssa mennään nyt taaksepäin. Tämä nyt minun mielipiteeni, saa heittä vasta-argumentteja ja kuuntelen mielellään, että mikä ton homman nimi on.

Tässä muutama video, josta voi päättää, että mikä on hienoa ja mikä. Tietty eihän se ole tärkeää, että pitää näyttää hyvältä. Tärkeää on se millä asenteella ja fiiliksellä tehdään. Paitsi, että pitäähän sen näyttää hyvältä, silloin kun se tehdään oikein :)

Sauvat kädessä:






 Ilman Sauvoja:





Hauskaa viikonloppua. Meikä lähtee dokaa. 

keskiviikko 9. lokakuuta 2013

Choi vs. Watson


Ei ollut kolokesä13 vielä valmis päättymään, mutta viikonlopun pelit takasivat sen, että kentälle ei mieli tee seuraavaan 7 kuukauteen ja hyvä näin. Pelattiin siis Watsonin kanssa kauden päättävä scratch Karelia golfissa ja lisättiin haastetta pelaamalla valkoisilta.

En ole ennen pelannut valkoisilta, mutta olisi ehdottomasti pitänyt pelata enemmän. Yksi hauskimmista ja monipuolisimmista kierroksista ikinä. Ensi kesänä kyllä alan työstämään valkoiselta tiiltä enemmän. Kenttä näyttää mukavammalta ja saa ottaa aivan uusia mailoja käteen. Kaikesta hauskuudestaan huolimatta kausi päättyi häviäjänä ja nälkää jää ensi kauteen.

Ja nyt lupaan oikeasti hiljentyä golfin osalta ennen ensi kesää.

Alkoi olla Par kolmosillakin mittaa. Kylmällä kelillä 170m lyönnitkin tuntuivat tuskaisilta. Toisaalta #7 väylällä nakutettu glosest to pin rauta femmalla lämmitti mieltä.
Syyssäässä on sitä jotain.
#17 tiiboksi oli sijoitettu klubilla olevalle harkkaputti -greenille.

Vuoden 2013 viimeinen väylä. Allekirjoittanut päätti kauden bogiin ja Watson paariin.


















































lauantai 5. lokakuuta 2013

Katajan kausi

Yksi suurimmista haasteista, joka turkulaiselle lankeaa muuttaessaan Joensuuhun on, että mitä urheilua seuraa. Itse olen aina kannattanut henkeen ja vereen Turun palloseuran jääkiekkojoukkuetta ja jalkapallojoukkuetta. Toisin sanoen Sm-liigaa ja Veikkausliigaa on tullut seurattua. Joensuussa ei pelata kummassakaan sarjassa.

Koripallo on ollut pelastus. Joensuussa pelaa Korisliigan paras joukkue, Joensuun Kataja. Moni voi ehkä kyseenalaistaa sen, että onko joukkue paras, koska mestaruutta ei ole vielä tullut. Mestaruus on ollut kyllä kovin lähellä joka vuosi ja menestystä on tullut myös viime kaudella euro-kentillä.

On ollut kyllä hauska huomata, miten tälläisestä jäkkäristä on kasvanut viiden vuoden aikana valveutunut koripallon seuraaja. Säännöt on tullut tutuksi ja pelaajia tiedän tällä hetkellä enemmän kuin jääkiekossa.

Korisliiga- kausi alkoi tosiaan eilen perjantaina ja Kataja pelasi ensimmäisen ottelun Kouvoja vastaan. Kataja-fanit järjesti myös fanimatkan Kouvolaan ja minut saatiin houkuteltua ensi kertaa mukaan. Hauska kokemus, jota ei heikentänyt Katajan murskaava ylivoima. Viimeisellä neljänneksellä pelattiin jo lähes pelkästään junnujen voimin eikä Kouvoilla ollut asiaan silti mitään sanomista.

Täytyy ehkä lähteä tällä kaudella vielä uudestaan vieraspeli-reissuille.

Fanilauma on rantautunut Kouvolaan

Meteliä tämä jengi piti enemmän kuin paikallisyleisö


Nenonen poistuu paikattavaksi ensimmäisellä neljänneksellä

Puoliajalla oli selvää kuka ottelun tulee viemään. Taulussa murskaavat 24-50

Tälläinen tarvittaisiin myös Joensuuhun, anniskelukatsomo.

Muistelin myös eilen peliä katsoessa, että en ole viiden vuoden aikana nähnyt yhtään Katajan tappiota paikan päällä. Vaikka on ollut tiukkojakin vastuksia, niin jotenkin ihmeen kaupalla on voitto otettu. Pitää varmasti jäädä keväällä Joensuuhun myös finaalipeleihin asti, yleensä kun kesätyöt jo ovat alkaneet Helsingissä playoffien alussa.