Somekoukussa

Facebook, LinkedIn, Instagram, Twitter, Blogger, Vine ja mitä näitä nyt oli. Itselläni tuntuu menevän näihin aika paljon aikaa nykyään. Ennen oli helppoa, Oli se MySpace, joka tuli avattua kerran viikossa. Sitten vuonna 2007 tuli se Facebook, kaiken pahan alku. Tätä piti jo availla kerran päivässä.

Facebook onnistui aika pitkään olemaan ainut sosiaalisen median kanava ainakin minulle. Se riitti. Sinne saa ladattua kuvat ja videot. Kaikki kaverit, tutut ja sukulaiserkin on siellä. Siitä tuli nopeasti myös aika tärkeä ja Facebook tuli monella varmaan tarkistettua monta kertaa päivässä ja illalla läppäri sylissä facebook on auki taustalla koko ajan.

Nykyään tilanne on hieman erilainen. Kanavia on tullut lisää ja älypuhelimien myötä, jokainen kavana on auki 24/7.

Olen pohdiskellut tätä sosiaalisen median käyttöä jo pitkään ja olen lähiviikkoina lukenut paljon artikkeleita, joissa väitetään, että Facebook on kuolemassa. Aktiiviset käyttäjät vähentyvät jatkuvasti ja jotkut sulkevat jopa tilejään. En tiedä tullaanko Suomessa vain jäljessä vai mistä on kyse, mutta en ole tätä huomannut ainakaan omassa piirissäni ja tuntuu, että vielä tulee uusia käyttäjiä lisää. Varsinkin vanhempi väestö, on äitiä ja kummisetää, mummoa ja tätiä, joilta kaveripyyntöjä vähän väliä tipahtelee.

Ehkä kuolemisen sijaan väittäisin, että Facebookin käyttö on vain muuttunut. Nään nykyään Facebookin kaikkien muiden kanavien tukirankana. Instagrammiin jaettu kuva jaetaan myös Facebookiin, samoin Youtubeen ladattu video. Itse ilmoitan Facebookissa näitä tyhjänpäiväisistä blogikirjoituksista.
Facebook toimii kaiken keskipisteenä, koska siellä on suurin yleisö. Toisaalta tämän on pikkuhiljaa tajunneet myös Facebookin asiakkaat eli maksavat yritykset. Mainoksia tuntuu olevan yhtä paljon newsfeedillä kuin kavereiden postauksia. Tämä varmaan osaltaan myös vaikuttaa siihen, että ei jaksa koko ajan käydä katsomassa mitä tapahtuu. Tarkistetaan harvemmin ja ehkä hieman valikoidummin kuin ennen.

Lisäksi Facebook on mainio yhteydenpitoväline esim. opiskellessa ryhmätöiden tekemisessä tai kavereiden golfporukan parissa. Meillä on kavereiden kanssa erittäin toimiva n. 30 hengen golf-ryhmä facebookissa, josta voi tiedustella peliseuraa jne. Luulen, että mm. tälläisten asioiden takia facebookille ei voi vielä ainakaan muistopuhetta pitää. Lisäksi tarvitaan toimiva uusi vastaavanlainen sovellus, joka imisi kaikki pois Facebookista. Google+ se ei ollut, yllättäen.

Itse ainakin seuraan mielenkiinnolla, miten sosiaalinen media kehittyy. Luulempa myös, että aika paljon tätä osaltaan muokkaavat laitevalmistajat älypuhelinten ja muiden uusien laitteiden muodossa, joilla pystyy olemaan vielä enemmän läsnä verkossa.

Oma sosiaalinen helvettini. Välillä tuntuu, että ulos ei tarvitse mennä ollenkaan, eikä ketään ole pakko kohdata kasvotusten. Puhelin kyllä piippaa, jos jotain tapahtuu.

Tää viikko

Mun huudit. 

Onneks on jo sunnuntai ja tää viikko tosiaan on ohi kohta. Toisaalta tää on ollu sitä, mitä tän pitäisikin olla. Naama kiinni kirjassa joka päivä. Lisäksi salilla melkein joka päivä. Loppuaika sohvalla. ei mitään kovin jännittävää. Ulkoillakaan ei ole kauheasti jaksanut kun on ollut melko sateista ja kylmää. Toki onhan tuo vain pukeutumiskysymys, mutta kuitenkin, sisällä on tullut hilluttua. Mutta uusi viikko ja uudet kujeet huomisesta alkaen. 

Tunnokas opiskelija, ainakin näennäisesti.

Jäätävät lihakset vaatii jäätävät dinnerit. Tehtiin poikien kanssa yhtenä iltana kunnon fajitas-setti ja kyllä tiesi taas syöneensä. Toisaalta tein niin hyvän saliviikon, että on tuntunut siltä, että kaikki syöty energia on mennyt suoraan lihaksiin. Välillä näin :D

Valokuvaus on kivaa

Kuva otettu Lumia 820 puhelimella

Varmasti moni muukin on huomannut, että valokuvaus on aika erilaista nykyään kuin ennen. Kännyköillä kuvataan todella paljon. En tiedä tilastoja, mutta tuntuu, että tämä on innostanut jengiä myös ostamaan järkkäreitä. Ihan hyvä suuntaus sinänsä jos pitää paikkaansa. Voi tietenkin olla, että nään asian eri tavalla.

Kuvasin itse ennen pelkästään järjestelmäkameralla ja tämän lisäksi vielä filmille. Jotenkin jäin hieman kelkasta, enkä suostunut digiin vaihtamaan. Nykyään kuitenkin asianlaita on toinen. Tulee kuvattua lähinnä uskollisella kamerallani mallia Lumia 820. Oikeastaan kaikki blogissakin julkaistut kuvat ovat joko Lumia 800 tai Lumia 820 kännyköillä otettu, pari kolme kuvaa taitaa olla iphonesta.

Mutta, mielestäni kännykkäkameralla pärjää hienosti ainakin arjen kuvauksissa ja tulee myös ikuistettua paljon sellaista, mitä ei ikinä saanut järkkärillä, eli nopeita ja yllättäviä tilanteita. Järkkärillä tuntuu, että kaikki on aina erittäin suunniteltua ja kamera on mukana tiettyä tarkoitusta varten. Järkkäriä kannan mukana enää lähinnä laskureissuilla tai purjehduksilla.

Hieman myös mietin, että kännykkäkuvailu on hieman tietysti vienyt kunnon kuvausharrastuksesta pois. Kännykkä on hieman liian vaivaton väline kuvaamiseen. Ei kai koskaan saa mitään hienoa aikaan ellei vähän tee duunia sen eteen.

Järkkärikuvia:

Bruson 2010, laskija: Jenni Hukkanen

 Susse Spinnulla ja Tall Ships Race Turussa

Risto Takala kuvailee Nepomiestä, näitä ei ihan kännykällä hoidettaisi.

Nice Boys' Kustoms tuotekuvaukset, pojat tauolla

Kännykällä:

Ehkä yksi hauskimmista kuvista, mitä olen puhelimella napannut. 820

Kalastajatorpalta, 820

Pimeällä kuvaaminen on melko haasteellista puhelimella

Rakkaat työvälineeni, Jo viimeisiään vetelevä Sonyn a350 ja Lumia 820

Järkkäreitä minulla on ollut parikin ennen tuota sonyä.

Kamera jolla opettelin kuvaamaan oli 80-luvun alkupuolelta oleva Pentax ME Super ja tuon hajottua kamerana toimi Nikon f90x, joka oli kyllä paras kamera, millä olen kuvannut. Voi olla myös ehkä tunnetta mukana.

Mestarien joukkoon

Tulihan se voitto sieltä, kun vain jaksoi kärsivällisesti odottaa pari vuotta. Viikonloppuna pelattiin kauden viimeinen golf-jengimme (liivit tilauksessa) turnaus, Susiraja Championships. Pelaamme siis kavereiden kanssa vuosittain neljä turnausta eri kentillä ja Susiraja pelataan aina Tahkolla. Lauantaina New Course ja sunnuntaina Old Course.

Nämä viimeiset skabat olivat ehdottomasti tasaisimmat, mitä koko kesänä on nähty. Kenellekään ei tullut mitään älyttömiä monster scoreja, kuten erään nimeltämainitsemattoman Keegsin 159 alkukesästä Heinola Openissa, ja kyllä, puhutaan yhden kierroksen scoresta. Tuntui erityisen hyvältää voittaa juuri tämä kisa, tason ollessa melko kova.

Lauantai

Jälkeenpäin ajateltuna viikonloppu eteni itseltäni lähes käsikirjoituksen mukaan. Kovat huutelut tuli lunastettua. Lauantaina pelasin mukavasti 87, jonka lasken yhdeksi parhaaksi kierroksekseni koskaan. Tällä irtosi johtopaikka niin tasoituksella, kuin scratchillakin. Vaarallisesti kannassa oli 88 lyönnillä Sergio ja kolmantena Angel "no huh huh" Oksanen. Valitettavasti Keegan Kalaja ei aivan voittotaisteluun yltänyt, mutta miehen kanssa oli ilo pelata lauantaina ja Keegs oli kuin uudestisyntynyt. Mies esitti komeaa peliä, aivan erilaista kuin koskaan ennen. Kierrokselle osui pari huonoa lyöntiä, jotka vesittivät Keegan "Ventti" Kalajan mahdollisesti hienoimman kierroksen.

Tästä kisattiin. Teemu-Malja

Jännittynyt olo ensimmäisellä tiiboksilla taltutettiin skumpan avulla

Jere Watson New Coursen ykkösellä.

Keegan missasi lähimmäs-lippua kisan vain senteillä.

Tiger Kukkonen

 Sunnuntai

Toiseen päivään oli mukava lähteä ensimmäistä kertaa johtoasemasta. Mukavaa "paskat housuissa" tavalla.
Toisin sanoen jännitti aivan pirusti. Onneksi jännitys taisi vaikuttaa pelaamiseen hyvällä tavalla. Sergio antoi painetta koko kierroksen ajan, mutta pystyin kuin pystyinkin, väylä toisensa jälkeen, vastaamaan ja lopulta ottamaan vielä pari lyöntiä lisää eroa. Sunnuntain kierros 84 (henk koht ennätys), Sergiolle 86. Myös muut tulivat kovaa takana, mutta eivät aivan päässeet kannoille.

Voitto tuli siis virallisella pelimuodolla (hcp lyöntipeli puolitetuilla slopeilla) sekä scratchilla, joten jossiteltavaa ei paljon jäänyt. Toisen sijan nappasi Tour Classicin voittanut Sergio Gardio ja kolmannen sijan hienolla sunnuntain kierroksella (86) Jere Watson.

Siihen meni noin neljä kuukautta, että sain avauspelin toimimaan ja nyt se sitten siivitti voittoon. Draivi toimi maagisesti varsinkin sunnuntaina.. Tästä onkin hyvä jäädä huilaamaan talveksi ja aloittaa taas lyönnin harjoittelu ensi keväänä. Luultavasti kaikki ehtii tässä seitsemän kuukauden aikana unohtua.

Sergio ja Angel, Old Course #7, Dream 18

Forceeee! Huomaa myös allekirjoittaneen pelaaminen nappiksilla. 

Kenttä oli äärimmäisen märkä sunnuntaina ja lohiviipaleita oli ilmassa lähes tauotta.

Määrätietoisesti kohti voittoa.

Top 3

Kiitos Majorkomitealle hienosta kaudesta ja onnea kesän muille voittajille, Tigerille ja Sergiolle. Kiitos myös kisaisännille, toivottavasti saamme yhtä laadukkaita kisoja  myös ensi kesänä. Lupaan nyt vähäksi aikaa lopettaa tämän jatkuvan golfista kirjoittelun.

Susiraja Championships

Aivan mahtava golf-kausi alkaa lähestyä loppuaan. Tulevana viikonloppuna pelataan vuoden viimeinen kaveri porukkamme kilpailu, Susiraja Championships. Kyseessä on vuoden neljäs kisa ja viimeinen mahdollisuus saada älyttömät huuteluoikeudet kesäkuulle 2014 asti, jolloin on taas aika Heinola Openin.

Olen parina viime viikkona pohtinut paljon mahdollisuuksiani voittoon ja jälleen kerran, hyvältä näyttää. Viime vuoden voittaja Lex on valitettavasti pelaamassa vehreämmillä kentillä Lissabonissa, joten haastajaa ei sieltä löydy. Kaksinkertainen voittaja tältä vuodelta, Tiger Kukkonen, on tulossa kisaamaan, joskin Tigerin lyönti on ollut kateissa viimeaikoina ja sen myötä ajatuksetkin aika muissa asioissa. Tai voihan tuo olla myös käänteinen syy- seuraus- suhde, kuka tietää. Jäljellä on siis oikeastaan enää kaksi todellista haastajaa, Sergio ja Jere. Jeren sipuli on ollut äärimmäisen herkässä pirstoutua tärkeinä hetkinä tänä kesänä ja uskon sen murskaantuvan täysin myös tulevana viikonloppuna. Ehkä eniten vastusta odotan siis Sergio "pelkkää rautaa tiiboksista" Gardiolta. Kyseinen herrasmies voitti viimeisen kisamme Savonlinnassa ja on luultavasti iskussa myös Tahkolla. En ole kyllä nähnyt hänen pelaamistaan lähiaikoina, joten pieneksi kysymysmerkiksi tuokin jää.

Oma lyöntinihän on tikissä. Harkkakierroksella sunnuntaina totesin varsinkin avauspelini olevan murskaavaa sekä pienet lähipeliongelmat on saatu jokseenkin hallintaan. Näyttää siis hyvältä tulevia skaboja silmälläpitäen.

Maanantaina sitten täysi kilpailuraportti kuinka kävi ja tietenkin kisoja voi seurata livenä golfarenasta sekää twitteristä: #Susiraja13.

Launtaina pelaamme Tahkon New Coursen

Ja sunnuntaina on vuorossa Old Course. Kymppi tiiboksilla voi tarkkasilmäinen bongata allekirjoittaneen sekä Keegan Kalajan parin vuoden takaa.

Kuva viime vuodelta. New Course #13

Old Course #1

Arjen askareet

Ai moi. Ensimmäinen viikko takaisin todellisuudessa. Arki on alkanut, mutta onneksi löytyy kaikkea kivaa pientä tekemistä. Ja syksyhän on vuoden parasta aikaa, ainakin tällä hetkellä.

Pyöräilykelit toivonmukaan jatkuvat vielä. Kerrankin otin kilpurin mukaan Joensuuhun.

Rullailin lauantaina aamulla hieman uusille reiteille. En sano, että eksyin, mutta en
kyllä tiennyt yhtään missä olin.

Syksy on täällä

Käytiin eilen Jeren kanssa reenailemassa ensi viikonlopun kisoja varten. Jerellä oli uusi caddie messissä.

Vuoden vikat

Luultavasti viimeinen ulkoilmafestari, johon aion osallistua, järjestettiin torstaina Joensuussa; Lehtiä Ilosaaressa. En edes tiennyt koko jutusta, ennen kuin tulin takaisin Joensuuhun ja lippujen hintojen ollessa niinkin huokeat kuin 12e, oli pakko mennä katsomaan paikan päälle.

Hauska tapahtuma kaiken kaikkeaan ja vielä kun kelitkin osuivat nappiin synkästä aamusta huolimatta.

Karrikoira ja Rudi laittoivat homman käyntiin

Keikkojen välillä tultiin tankkaamaan Tompan, Arskan ja Ronaldon valvovien silmien alle.

Pariisin kevät

Back in JTown

Don't call it a comeback, I've been here for years. Ja tottahan se on, kuudes vuosi käyntiin Joensuussa, ainakin periaatteessa. Ihan kokonaisia vuosia ei tule niin paljoa ja Helsingissä ja Turussa on tullut asuattua myös paljon. Mutta faktaa on, että koulut alkoi vuonna 2008 ja en tunnu pääsevän tästä kaupungista eroon mitenkään. En oikein tiedä kumpi masentaa enemmän, se että., kesä on loppu vai se että, on taas täällä.

Moni sanoo, että opiskelu on ihmisen parasta aikaa. En kyllä täysin allekirjoita. Pidän enemmän työnteosta kuin opiskelusta ja saan kyllä ajan riittämään hauskanpitoon töistä huolimatta. Ainut, jonka huomaan täällä asuessani on, että urheilulle jää paljon enemmän aikaa ja johtuen siitä, että opiskelen pienessä kaupungissa, harrastukset ovat myös halvempia kuin Etelä-Suomessa.

Positiivista täällä onkin liikunnan määrä. Pitkän talven aikana saa itsensä aina timanttiseen kuntoon ja kun kesä alkaa, sitä heittää aina kaiken roskakoriin. Salikäynti vaihtuu terassiin, sulkapallot juustohamppareiksi opiskelijan pieni lounas megalomaaniseksi buffetlounaaksi ja hyötyliikunta metroon.

Mutta täällä ollaan ja sille ei minkään mahda. Täytyy ottaa kaikki irti ja koittaa hoitaa koulu sille mallille, että ei tarvitse enää tänne palata, ainakaan opiskelun merkeissä. Onhan täällä oikeasti kiva käydä muuten kuin pakollisen opiskelun takia. Kolireissut ja Ilosaarirockit ovat yleensä vuoden parhaita juttuja.

Yliopistolla on ruuhkaa aina syyskuussa. Toivottavasti kohta rauhoittuu.

 Meidän siisti olohuone, Kerubi ja punttisali pitää hengissä.

Kävin pelailemassa pesäpalloa keskiviikkona.

Pakko saada pumppi päälle.